Avainsana-arkisto: innostaja

Kesäkuulumisia Onnistuksesta

Kesä! Ihana, lämmin ja aurinkoinen kesä! Se on täällä nyt, ja tämäkin yrittäjä ottaa itselleen kunnon loman. Entä sinä, onko sinulla loma tuloillaan tai meneillään?

Viime aikoina aivoissani on ollut ruuhkaa. Yllättäviä tarjouksia ja pohdintoja tulevasta, paljon työtä ihan perusjuttujen äärellä, varsinkin pääasiakkaani Siviilipalveluskeskuksen töissä, henkilöstö- ja talousosaajan opintojakin. Vie ehkä hetken jos toisenkin, ennen kuin lepotila on täysin saavutettu ja asiat jäsentyvät kohdilleen.

Parasta on kuitenkin sellainen aivan huikea energia ja voima, joka minussa tuntuu jylläävän. Vaikka se on laadultaan henkistä ja psyykkistä, se on yhtä fyysisen hyvinvoinnin kanssa. Kaikenlaisten terveysongelmien, viimeksi yli puoli vuotta silmissäni aktiivisena olleen iriitin, kanssa painiminen on tällä erää ohi. Voin hyvin, kaikki on hyvin.

Kun tänään, 23.6. suljen Siviilipalveluskeskuksen Teamsin ja Outlookin, tavoitteena on avata ne seuraavan kerran vasta elokuun alussa. Muita työasioita yrittäjällä on toki silloin tällöin hoidettavana, mutta pääasiassa lomailen tulevat viikot.

Heinäkuun pari viimeistä viikkoa on merkattu kalenteriin ikuisuusprojektin loppuunsaattamiselle, vihdoin. Arvaatkos mikä tuo projekti on? No tietenkin kirja työyhteisöinnostamisesta!

Työyhteisöjen innostukseen ja innostamiseen liittyviä työkeikkoja on kivasti tulossa ihan livenä jo syksyyn, tällä kertaa yritys- ja kuntapuolella, ja niitä mielelläni teen lisääkin kaikenlaisissa organisaatioissa. Edelleen myös verkossa koulutukset ja valmennukset mahdollisia, esimerkiksi Teamsissa tai Zoomissa.

Innostusta arkeen -verkkokurssi julkaistiin maaliskuussa, ja on edelleen saatavilla täältä. Verkkokurssien sarja jatkuu, kunhan ehdin siihen kunnolla panostaa, seuraavan työnimenä on Innostamisen aakkoset. Kaikenlaista on siis meneillään ja tuloillaan.

”Maailma on kaunis ja hyvä elää sille,
jolla on aikaa ja tilaa unelmille,
ja mielen vapaus, ja mielen vapaus.”
(Vexi Salmi)

Parasta mahdollista kesää sinulle, kirjaimellisesti erittäin lämpimin ja aurinkoisin terveisin Pertunmaalta mökkiterassilta!

Yrittääkö vaiko eikö yrittää, siinäpä vasta kysymys!

Eilen oli yrittäjän päivä. Tänä vuonna tuo päivä herätti minussa tavallista enemmän ajatuksia ja sai pohtimaan omaa yrittäjyyttäni sekä koko työuraani. Tänä aamuna Facebookin avatessani löysin vielä Naisyrittäjät-ryhmästä Mielimyllyn Niina Palmusen kommentin itsestäni, siitä miten 10 vuotta sitten olin toiminut hänelle esikuvana – jos Anita uskaltaa hypätä yrittäjäksi, miksen minäkin! Perustin tosiaan ensimmäisen toiminimeni, Anitan Onnistuksen vuoden 2008 alussa, mutta sen jälkeen olen kaksikin kertaa palannut päätoimiseen palkkatyöhön. Tällä hetkellä menossa on tuumailuvaihe ylemmän ammattikorkeakoulun opintojen puitteissa.

Ammatillinen identiteettini on kummallinen juttu. Toisaalta näen itseni hyvin vahvasti omalla paikallani innostajana, työyhteisöinnostajana, yhteisöpedagogina ja pedagogina muutenkin. Ansioluetteloni sillisalaatti kuitenkin antaa mahdollisuuksia muodostaa kuvaa vieläkin sekalaisemmasta ja laajemmasta osaamisesta. Menneen vuosikymmenen palkkatyöni ovat olleet sekä järjestön johtamista että työllistämiseen liittyvää uravalmennusta ja sen kehittämistä. Yhdistävänä tekijänä kaikessa on ollut maailman katseleminen sosiaalipedagogisten silmälasien läpi, sosiokulttuurisen innostamisen ideaalia tavoitellen.

Viimeisimmästä vuodesta olen ollut isomman osan työkyvytön tai vähintään puolikuntoinen kuin täydessä terässä. Yhteisöpedagogi YAMK -opinnot edistyvät silti varsin mukavasti ja aina johonkin väliin olen ehtinyt työkeikkojakin heittää. Pitkin vuotta mieleen on pullahdellut, että mitäpä sitten, kun opinnot keväällä 2019 päättyvät. Ryhdynkö hakemaan jotakin työpaikkaa, jatkanko yrittäjänä, olenko asiantuntijana enemmän opettaja vai kehittäjä, vai mitä oikein tulen olemaan?

Yrittäjyydessä olen kokenut itselleni etäisemmäksi itseni myymisen ja markkinoinnin. Vaikka esimerkiksi sosiaalinen media ja viestintä ylipäänsä ovat minulle tuttua kenttää, bisnesmaailmaan en ole koskaan kokenut solahtavani luontevasti. Jokin yritystoiminnassani on saanut minut toistuvasti tuntemaan, että tungen käärmettä pulloon. Olen saanut hyviä neuvoja siitä, että kannattaa keskittyä mahdollisimman paljon yhteen asiaan ja luoda sen ympärille myyvät tuotteet. Osaamiseni ja intressieni laajuus on kuitenkin saanut minut lähes ahdistumaan tästä keskittymisen ja tuotteistamisen pyrkimyksestä.

Menneen kesän jouduin yllättäen lepäämään laakereillani, kun pitkittynyt raudanpuute vei loputkin voimat. Tuossa tyhjässä tilassa, syvässä väsymyksessä ja aivosumussa, kaikenlainen säätäminen ja vääntäminen nollaantui. Kun ei muuta voinut, lopultakin annoin asioiden muotoutua tälle syksylle kuin itsestään. Laitoin jäihin kaiken minkä voin, myös Innostusta arkeen -verkkokurssin tekemisen, vaikka olin aloittanut sen jo viime talvena Egyptissä. Katsoin mitä kalenteriin tulee, kun en itse tunge sinne mitään. Jäin ihmettelemään, mihin päädyn ilman sen suurempaa markkinointia, levätessäni ja olemalla jaksamisen mukaan somessa ja muualla läsnä rehellisesti omana itsenäni.

Olin ennen tätä kesää ajatellut, etten yrittäjänä voi jatkaa ammatillista sillisalaattielämää, mutta niinpä vain tämä syksyni on ihanasti sekalainen – ja innostava! Opintojeni, joiden puitteissa kehitän yhteisöpedagogin ammattikorkeakoulutusta, tiedossa on muutama yksittäinen keikka innostajana työelämässä (lähinnä järjestömaailmassa), minut löytäneiden yksilövalmennusasiakkaiden tapaamisia sekä pitempikestoinen juuri käynnistynyt yhteistyö Siviilipalvelukeskuksessa työnhaun asiantuntijana.

Edelleen tiedän, että jatkossa markkinointiinkin täytyy satsata, varsinkin jos yritystoimintaansa haluaa laajentaa. Nyt kuitenkin jo luotan siihen, että kaikki vuosikymmenten aikana tekemäni työ kantaa hedelmää myös ikään kuin itsestään. Ehkäpä uskallan olla yrittäjä myös opintojeni päätyttyä toukokuun 2019 jälkeen.

Sisäistä motivaatiota, innostamista ja sisua

Työyhteisöinnostaminen viettää tänään 1-vuotissyntymäpäivää! Raskausaika tällä idean synnytyksellä oli tulkinnoista riippuen jotakin kahden kuukauden ja 10 vuoden välillä. Pilottivalmennusryhmien toiminta on nyt saatu kutakuinkin päätökseen ja kirjoitan niiden prosesseja tällä hetkellä auki, aihepiiristä riittää pohdintaa kirjaksi asti.

Olen pohtinut erityisesti sisäisen motivaation syntyä ja ylläpitämistä sekä myös sen johtamista suhteessa innostukseen, innostamiseen ja innostuksen johtamiseen aika tavalla viimeisen vuoden aikana, kehittäessäni työyhteisöinnostamisen toimintamalleja. Sisäinen motivaatio ja innostus sellaisena kuin itse ne käsitän, pitkäkestoisina roihuina, ovat läheistä sukua keskenään. Molemmat ovat lähtökohtaisesti henkilökohtaisia, sisäisiä kokemuksia ja tunteita, mutta molemmat kasvavat ja molemmista saadaan todellinen voima irti vasta yhteisöllisen oppimisen ja kasvun kautta.

Usein lainaamani filosofi Frank Martela on kirjasssaan Valonöörit – sisäisen motivaation käsikirja todennut, että elämässä on vain kaksi suurta kysymystä: mitä haluan tehdä ja miten saan sen tehtyä. Ihminen haluaa tehdä asioita, jotka kokee tekemisen arvoiseksi. Ne ovat yleensä juuri niitä asioita, jotka ovat intohimomme kohteita ja herättävät innostusta. Tarvitaan myös itsetuntemusta, jotta tunnistaa omat todelliset kiinnostuksen, innostuksen ja arvostuksen kohteensa: mikä on minulle todella tärkeää, mikä toisarvoista.

Innostuksesta toimintaan, sisulla tuloksiin

Jotta voisi tehdä niitä kaikkein tärkeimpiä asioita, on mietittävä myös menetelmiä eli sitä, mitkä tekemisen tavat johtavat päämääriemme saavuttamiseen. On muutettava elämää niin, että pääsee edes hiukan paremmin toteuttamaan näitä asioita. Kirjailija, professori Leo Buscaglia on todennut, että muutos on kaiken oppimisen lopputulos. Niinpä innostamalla, aikaansaamalla yhteisöllisiä oppimisprosesseja, voi edistää ihmisissä muutoksen syntymistä. Innostaja ei pyri muuttamaan ketään, vaan herättämään oivalluksia jokaisen oman muutoksen suunnasta.

Innostamisen menetelmistä löytyy myös työkalupakki itsestä riippumattomista muutoksista selviämiseen ja uuden luomiseen, onhan sosiokulttuurinen innostaminen syntynytkin sekä käsitteenä että toimintana Ranskassa toisen maailmansodan jälkeen, yhteiskunnan jälleenrakennusvaiheessa. ”Muutoksen salaisuus on keskittää kaikki voimasi, ei vanhan vastustamiseen, vaan uuden rakentamiseen”, kuten jo Sokrateksen kerrotaan sanoneen. Sosiaalipedagogiikan, jonka yksi sovellusalue sosiokulttuurinen innostaminen on, katsotaankin joidenkin sen oppihistoriaa koskevien käsitysten mukaan saaneen alkunsa jo antiikin aikoina.

Muutoksissa tarvitaan paitsi sisäistä motivaatiota, innostusta, innostamista, myös tahdonvoimaa. Yhden verkkokurssini Facebook-ryhmässä oli tällaista pohdintaa: ”Minusta innostumista voisi vähän kuvailla kuin rakastumisen tunteena: silloin kaikki saattaa tuntua helpolta, kauniilta ja selkeältä. Tahtotila taas tulee esiin, kun rakastumisesta siirrytään rakastamiseen, itse työhön.” Juuri tuosta on minunkin mielestäni kyse. Innostus, intohimo ja halukin tulevat ensin ja tuovat tullessaan myös motivaatiota, mutta tahdonvoimaa tarvitaan silloin kun asiat eivät etenekään niin helposti.

Tuon verkkokurssiltani lainaamani tekstin kirjoittaja käytti tahdonvoimasta sanaa sisu, joka onkin varsin kuvaava. Kun edessä on tarpeeksi ryteikköinen suo, ei kuokkaa jaksa iskeä maahan kerta toisensa jälkeen lopulta minkään muun kuin tahdon voimalla, sisulla. Sisututkija Emilia Lahti on kuvannut sisun olevan jotakin sellaista, joka menee jopa tietoisen tahdonvoiman yli. Sisu on tarttumista viimeiseen oljenkorteen ”kokosydämisellä otteella ja mahdottomalta tuntuvan muuntamista mahdolliseksi”.

Oletko sinä valonööri?

Tärkeintä elämässä on valo ja liike.” Nämä asunnottoman Jasun sanat aloittavat edellä mainitun Frank Martelan Valonöörit-kirjan, johon lainaus on löydetty Helsingin Sanomista 26.10.2008 artikkelista ”Joku voisi sanoa pummi, mutta olen vielä hengissä”. Martela kiteyttää valonööri-termissään hyvin innostajan perusolemuksen, vaikkei innostamisesta varsinaisesti puhukaan. Valonööriyttä tarvitaan jotta voi olla oman elämänsä innostaja, arjen innostaja lähipiirissään tai jopa ammatillinen innostaja.

Valonööri on valon lähde, hänestä paistaa lämpö ja omaehtoiset myönteiset elämänarvot”, Martela kuvailee. Nööri valon perässä viittaa insinööriin, joka tässä tapauksessa nähdään käytännöllisyyden, toimintakyvyn ja aikaansaamisen viitteenä. Valonööri ei siis vain hehku sisäistä valoa, vaan hänellä on myös työkaluja toimia niin, että syntyy tulosta. Valonöörissä yhdistyvät elämäntaito, elämänarvostus ja elämänhallinta.

Valoisuus ilman insinööriä jää unelmoinniksi, mutta insinööri ilman valoa puurtaa turhien päämäärien eteen. Vain yhdessä heistä syntyy valonööri.” Itse lisään vielä, että silloin kun valonööri kykenee erilaisin menetelmin myös edesauttamaan valonööriyttä muissa, silloin kyse voikin olla jo innostajasta. Innostaja-valonöörit voivat auttaa muita selviämään muutosten yli ja rakentamaan jotakin uutta tässä jatkuvasti muuttuvassa maailmassa.

Millainen elämä on sinulle hyvä?

Olen viime aikoina pohtinut hyvän elämän sekä hyvän arjen käsitteitä ja niiden sisältöä erityisen paljon, niin omalla kohdallani kuin työyhteisöinnostamisen ryhmien ja Innostusta arkeen –ryhmien parissa, sekä verkkokursseilla että livekohtaamisissa. Tein tammikuussa itselleni uuden unelmakartan, johon liimasin muun muassa tällaisen tekstin: ”Vaikka juhliminen on kivaa, pitää olla arki, jossa on tyytyväinen.” Tyytyväisyys on subjektiivinen kokemus, ja toisen tylsä arki voi olla jotakin, mikä toiselle on saavuttamaton haave.

Itse olen löytänyt perhearjen onnen vasta näin hieman kypsemmällä iällä, enkä olisi 10 vuotta sitten voinut kuvitella, että joskus vielä minulle on ihana päivä voi olla sellainenkin, jolloin puuhailen lapsen kanssa, siivoilen ja kokkailen, ja lösähdän illalla puolison kainaloon sohvalle. Ei tarvitakaan aina sen kummempaa äksöniä eikä suuria elämyksiä.

Filosofi Lauri Järvilehto on kirjoittanut blogissaan näin: ”Nähdäkseni hyvä elämä ei löydy prinsessahäistä tai perjantaipullosta, vaan maanantai-iltapäivästä kello 13.30. Siis ihan tavallisesta arjesta, kun puuhaamme normaalien askareidemme parissa. Mutta jotta tämä toteutuu, täytyy askareiden vastata sitä, mistä olet aidosti kiinnostunut.” Kiinnostuksenkohteetkin voivat ajan kanssa muuttua, joten oman hyvän elämän rakentamiseen tarvitaan myös peiliin katsomista, itsetuntemusta.

Hyvän elämän palapelin palasia

Hyvä elämä on yksi sosiaalipedagogiikan ja sosiokulttuurisen innostamisen peruskäsitteistä. Jokainen on oman arkensa asiantuntija ja siten myös määrittää oman hyvän elämänsä sisällön. Innostajan tehtävä on herkistää oivaltamaan miten yksilö voi yhteisön jäsenenä omilla toimillaan tehdä elämästään parempaa. Innostamisen tavoitteena on siis yksilön elämänlaadun ja itseohjautuvuuden parantaminen, sitä kautta yhteisön ja koko yhteiskunnan hyvinvoinnin lisääminen.

Vaikka jokainen itse määrittelee sen, millainen elämä on hyvää elämää, innostajalla on kuitenkin jonkinlainen käsitys siitä, millaiset asiat hyvässä elämässä tulisi olla kohdillaan. Yhdysvaltalainen filosofi Martha Nussbaum on Aristoteleen virikkeiden pohjalta määritellyt ihmisyyden peruskokemusalueet, jotka kuuluvat hänen mielestään jokaisen ihmisen hyvään elämään tavalla tai toisella.

1. Ruumilllisuus: fyysinen keho ja sen perustarpeiden täyttyminen
2. Mielihyvän ja nautinnon kokeminen: fyysinen ja henkinen nautinto, ilo
3. Kognitiivisten valmiuksien käyttäminen: havaitseminen, mielikuvitus, ajattelu
4. Käytännön taitojen harjoittaminen: tekniset kyvyt tehdä asioita
5. Suhde luontoon: sopusointu ympäröivän elämän kanssa
6. Huumori, leikki, virkistys: nauru, luovuus, harrastukset
7. Ihmissuhteet ja yhteisöelämä: kyky kiintyä läheisiin ihmisiin, kuuluminen yhteisöön
8. Elämän päämäärien asettaminen: vapaus määritellä ne itse
9. Elämänkaaren kokonaisuus ja elämän rajallisuus: mahdollisuus kokea täydellinen elämänkaari, oli se sitten lyhyt tai pitkä

Tanssi nyt kun musiikki vielä soi

Suomalainen filosofi Frank Martela on todennut, että ihminen kokee elämän elämisen arvoiseksi ja sisäinen motivaatio syntyy, kun neljä psykologista perustarvetta täyttyvät. Nämä tarpeet ovat vapaaehtoisuus, kyvykkyys, läheisyys ja hyväntekeminen. Vapaaehtoisuus ja kyvykkyys ovat itsensä toteuttamisen perustarpeita, läheisyys ja hyväntekeminen puolestaan itsensäylittämisen perustarpeita. Professori Anne Birgitta Pessi on sanonut: ”Ihminen elää hyvinvoivaa, merkityksellistä elämää vain yhteydessä toisiin ihmisiin.

Yhteys toisiin ihmisiin toistuu yhä uudestaan hyvän elämän määrittelyissä. Martela julkaisi syksyllä 2015 blogikirjoituksen, jossa hän tarjosi yhden lauseen ratkaisut kaikkiin elämän peruskysymyksiin. Kysymykseen ”Mitä on hyvä elämä?” hän vastasi näin: ”Elämää, jossa ei kärsi puutteesta ja jossa pääsee toteuttamaan itseään ja löytää myönteisen yhteyden toisiin ihmisiin.” Kysymyksen ”Miten elää hyvä elämä?” lause oli yhtä lausetta pitempi:

Tunne itsesi. Uskalla toteuttaa itseäsi. Vahvista yhteyttäsi toisiin ihmisiin. Tee merkityksellisiä asioita. Avaa silmäsi kauneudelle. Joku päivä kuolet. Tanssi nyt kun musiikki vielä soi.

*
Yhteyttä toisiin ihmisiin, merkityksellisiä kohtaamisia, hyvän elämän pohdintaa ja vertaisinnostamista voi löytää vaikkapa Innostusta arkeen –ryhmästä, 9.3. alkavaan iltapäiväryhmään mahtuu vielä mukaan.