Kirjoittanut: Anita Mäntynen-Hakem

 

Vaikka on kertaalleen perustanut yrityksen aiemmin, tietyistä alun perusvirheistä ei näytä pääsevän eroon toisellakaan kierroksella, ei ainakaan tämä yrittäjä. Omien voimavarojen rajallisuus tuppaa unohtumaan, ajankäytön suunnittelu ontuu ja kalenteri täyttyy liikaa sekä itsensä että toiminnan kannalta toisarvoisista asioista. Valtava innostus ja näky siitä, miten monin tavoin voisi toisia innostaa, laittaa moottoriin ihan ylikierroksia. Uusi avautuva maailma on täynnä huikeita mahdollisuuksia ja täyttyneet unelmat antavat uskoa siihen, kaikki muutkin unelmat voivat toteutua, jos eivät tänään niin huomenna kuitenkin viimeistään.

Ei ollut tämä yritys ollut olemassa puoltakaan vuotta, kun sen perustajalla paukkuivat rajat vastaan niin jaksamisessa kuin kalenterin tuntien ja päivien riittävyydessäkin. Pysähtymisen pakko jysähti hartioille raskaana väsymyksenä. Jälleen kerran oli muistutettava itselleen, että enpä taida ollakaan sellainen Supernainen, jollaisena itseni mieluusti näkisin. Ei kukaan ole. Eikä se rinnalla kulkeva armas puolisokaan ole ihan Teräsmies, vaikka minun sankarini olisikin.

Kun perheessä on hoidettavana puolentoista tekijän panoksen vaativa yritystoiminta, yhden ihmisen täysipäiväinen opiskelu tai työskentely ja toisen osa-aikainen palkkatyö sekä lisäksi vielä lapsen kotihoito, yhtälö on pitemmän päälle mahdoton. Palapelistä on heivattava ulos niitä palasia, jotka eivät siihen mitenkään mahdu ja jäljellejäävät on järjesteltävä uudestaan. Vuodenvaihde on uuden alun symboliikallaan sopivaa aikaa tälle järjestelylle.

Onnistus on kaikesta huolimatta alkanut muotoutua näköisekseen. Galleriasali on saanut nauttia jo neljästä upeasta taidenäyttelystä ja entisen kirkkoherranviraston seinien sisäpuolella on ehtinyt tapahtua monenmoista. Yhdestä toimistohuoneesta on kasvanut hyvinvointihuone, jonka harmonian kruunaa Outi Tammen taidokas sisustus. Onnistuksen väki on saanut jo hieman tuntumaa siihen, kuinka tuotetaan kahvi- ja ruokatarjoiluja monenkokoisille porukoille ja miten järjestetään omia tapahtumia ja koulutuksia. Tämän kaiken pohjalta on hyvä suunnitella tulevaa, Onnistuksen ensimmäistä todellista toimintavuotta 2014.

Vaikka tämän joulukuun kantava teema tuntuukin olevan väsymys, silti koen olevani kiitollinen ja onnellinen. Olen kiitollinen siitä, millaisia uusia ihmisiä ja asioita tämä vuosi on tuonut tullessaan. Olen kiitollinen ihanasta pienestä perheestäni ja oikeista ystävistä ympärilläni, niistä jotka eivät kaikkoa mihinkään, vaikkemme aina niin usein ehtisikään tapaamaan. Olen kiitollinen kahden kotimaan tuomasta näkökulmien avautumisesta ja elämän värien sekamelskasta perheemme elämässä. Olen kiitollinen hurjan monesta asiasta ja siksi onnellinen.

Loppuvuoteni tärkein kirja on ollut Tommy Hellstenin Pysähdy – olet jo perillä. Olen kulkenut kirjan kanssa 12 oivalluksen polun, ja löytänyt viisaista sanoista sen, mitä olen juuri nyt tarvinnut. Yksi oleellisista oivalluksista on oivallus onnellisuudesta. Onni ei olekaan sitä, että kasvaisi paremmaksi ihmiseksi eikä vahvuus ole sitä, että kieltäisi voimattomuutensa. ”Se [onnellisuus] on tullut heikkouden kohtaamisen kautta. Se on tullut pysähtymisen kautta, sen kautta että olen kääntänyt katseeni sisäänpäin, sinne missä oli kaikki tuo pelottava pimeys ja avuttomuus.”

Olen ymmärtänyt, että vaikka olen kerran jos toisenkin pysähtynyt ja katsonut sisäänpäin, se on tehtävä yhä uudestaan. Ei menneitä loputtomasti märehtien ja surkeuksiin upoten, mutta hiljentyen ja pysähtyen aina silloin, kun vauhti on yltymässä liian kovaksi. Lainaan tulevan vuoteni toiveisiin liittyen edelleen Tommy Hellsteniä.

”Kysyn itseltäni, mille haluan tulevana vuonna avautua? Minkä toivotan elämääni tervetulleeksi, mihin suuntaan haluan kasvaa? Kun tätä mietin, löydän melko helposti vastauksen. Haluan hiljentyä, haluan oppia yhä enemmän olemaan läsnä itsessäni tässä ja nyt. Tahdon raivata tilaa olemiselle tekemisen keskelle. Tahdon mahtua elämääni, en halua olla oman elämäni sivustakatsoja, ulkopuolinen. Olemisen kautta löydän oman luovuuteni, sen tiedän. Luovuus tarvitsee tilaa, väljyyttä, tyhjyyttä. Mitään uutta ei voi syntyä, ennen kuin syntyy tyhjä paikka, jonne se voi tulla. Tänä vuonna teen levollisuudesta päätavoitteeni.”

Olkoon levollisuus paitsi päätavoitteeni tulevana vuonna, myös Onnistuksen johtotähti. Olkoon Onnistus levollisuuden tyyssija, jonne jokaisen on hyvä tulla hengähtämään, oppimaan, kokemaan ja näkemään, kaikessa rauhassa.