Kun sekä koti että yritys muuttavat aivan toiselle paikkakunnalle, puuhaa ja tohinaa riittää jo viikkotolkulla ennen h-hetkeä. Kesän aikana on silti onneksi ollut aikaa myös sellaisille hetkille, jolloin ajatukset tulevat ja menevät, pysähtyvät johonkin ja jatkavat matkaansa. Kesämökin rauhaisat järvimaisemat ja kaunis hiljaisuus kotiseudulla Pertunmaalla ovat tarjonneet sitä lepoa, jota mieli on kaivannut myös tyhjentyäkseen aivan kaikilta ajatuksilta.
Joka vuosi, kun syksy alkaa muistutella itsestään, minussa heräävät muuttolinnun vaistot. Viisi vuotta sitten lokakuussa elämäni oli pakattu matkalaukkuihin ja isäni varastoihin, suuntana oli koko talveksi Egypti enkä tiennyt tuleeko Suomi enää olemaan ykköskotimaani. Jo seuraavana keväänä puolison kanssa oli kuitenkin vahvistunut ajatus, että kokeilemme Suomessa asumista ainakin osittain. Sen jälkeen olemme majailleet kolmessa eri asunnossa Helsingissä, saaneet mahtavan lapsukaisen, opiskelleet ja tehneet monenlaisia töitä. Minä olen ensin lakkauttanut yhden yrityksen ja yhdessä olemme perustaneet toisen sille lopulta jatkoksi. Onnistus-yritys on ehtinyt toimia vuoden verran Helsingin Kulosaaressa. Aika paljon kaikenlaista olemme saaneet mahtumaan näihin viime vuosiin.
Tänä syksynä tämä muuttolintu ei liidä toisille mantereille, vaan pakkaa elämänsä ja työnsä pakettiin siirtääkseen sen ihan vain itäisestä Helsingistä Tuusulan Kellokoskelle. Mielessä siintää toki myös toinen kotimaa Egypti ja sydämessä kukkii edelleen unelma osittaisesta asumisesta siellä. Ensin on kuitenkin järjestettävä Suomen elämä hieman pysyvämmälle mallille, vihdoinkin. Vaikka olen tottunut muutosten pyörteisiin ja allekirjoitan vahvasti ajatuksen siitä, ettei laivan tarkoitus ole kökkiä satamassa, ehkäpä Suomen koti voisi nyt kuitenkin pysyä vähän pitempään samoissa maisemissa.
Onnistus-yrityksen toiminta ja oma työni löytävät uudet uomansa syksyn aikana kun kotiudumme Kellokoskelle. Joitakin pysyviä koteja työlläni jatkuvasta muutoksesta ja uudistumisesta huolimatta on: kirjoittaminen sekä innostaminen, valmentaminen ja kouluttaminen. Jatkan syksyllä muun muassa Cimson Koulutuspalveluiden uravalmentajana, tosin en enää vastuuvalmentajan roolissa sekä vedän työpajoja ja koulutuksia monenlaisissa yhteyksissä esimerkiksi sosiokulttuurisesta innostamisesta, rasisminvastaisista toimintatavoista, yhdenvertaisuudesta ja osallisuudesta. Olen aloittamassa tänä syksynä uudestaan myös vuosituhannen vaihteessa nuorisotyöurani jalkoihin jäänyttä Jyväskylän yliopiston kirjoittajakoulutusta, joka poikinee aikanaan myös joitakin uusia suuntia työelämän kiemuroihin.
Vuosia vireillä ja välillä unholassakin ollut kirjahanke intohimooni sosiokulttuuriseen innostamiseen liittyen on saanut uutta tuulta purjeisiin, kun vanhan tutun yhteistyökumppanin Kansalaisfoorumin lisäksi olen löytänyt ympärilleni mahtavan työryhmän kulttuurituottaja, kuvataiteilija ja taideohjaaja Inka Ylihärsilästä sekä sosiokulttuurinen innostaja ja teatteri-ilmaisun ohjaaja Kirsi Riihijärvestä. Kansalaisfoorumista mukana on kehittämispäällikkö Timo Tervo. Kehittämishanke tulee pitämään sisällään muutakin kuin kirjajulkaisun ja sen ensimmäinen julkinen askel on kesäkuussa avattu Sosiokulttuurinen innostaminen –sivu Facebookissa.
Seuraavat pari-kolme viikkoa menevät hyvin tiiviisti näiden konkreettisten muutosten pyörteissä. Uusia kuulumisia Kellokoskelta sivupäivitystenkin muodossa on odotettavissa syyskuun aikana.
