Kaikki kirjoittajan Anita Mäntynen-Hakem artikkelit

Jotain mitä uneksia

(Kuvassa Heli Lehtokummun maalaus Unelmien synty)

Tuskin olen viimeisen puolentoista vuoden aikana pohtinut mitään teemaa yhtä paljon kuin unelmia. Yhtä aikaa kun olen pyrkinyt toteuttamaan omiani, olen saanut työstää myös yhdessä muiden ihmisten kanssa heidän unelmiaan.

Syksyn 2013 unelmaryhmät Kulosaaren tilassa olivat upea kokemus ja näiden ihanien naisten kanssa tulemme tapaamaan jatkossakin. Monissa koulutuksissa ja valmennuksissa, joissa olen ollut innostajana, kuten vaikkapa työttömien uravalmennuksissa, on mielestäni kysymys juuri kannustamisesta tasapainoiluun unelmien, niiden toteuttamisen ja realiteettien välillä sekä innostamisesta, jotta jokainen löytäisi sen oman tiensä jota mahdollisimman onnellisena kulkea, unelmia unohtamatta. Olen myös saanut vetää unelmatyöskentelyjä monenlaisille ryhmille viime aikoina.

Omat unelmani ovat lyhyessä ajassa muokkautuneet ja muotoutuneet moneen kertaan. Jos ei nyt lähdetä ihan kymmen- tai edes viisivuotishistoriaa käymään läpi, vielä pienempikin aikaväli riittää. Kun löysimme keväällä 2013 idyllisen  kulosaarelaishuvilan meren läheisyydestä, se oli unelmien täyttymys toimitilana. Yli vuoden aikana moni upea juttu tilassa toteutuikin, kaikkea sellaistakin, josta en edes tiennyt unelmoineeni! Kuitenkin samalla liian moni oleellinen asia jäi elämässä sivurooliin ja oli palattava miettimään, mikä on kaikista tärkeintä.

Nyt olenkin taas uuden unelman äärellä, kun saan yrityksen ja kodin saman katon alle ja perheelle jää enemmän aikaa. Kun tila ja sen vuokra ei sido samalla tavalla toimintaa, on mahdollisuus paremmin suunnitella kahden kotimaan, Suomen ja Egyptin, välistä elämää. Kirjoittamiselle olen nyt pystynyt ottamaan myös pitkästä aikaa kunnolla tilaa, muun muassa aloittamalla uudelleen alusta kirjoittajakoulutuksen.

Uusi perheen ja yrityksen koti tuntuu aivan ihanalta ja tämä Järvenpään seutu asuinpaikkana mukavalta. Uuden luominen on konkreettisesti vielä aivan alussa, lähipäivinä päästään repimään tapetteja yrityksen puolen seiniltä ja ne saavat sitten maalipinnan. Takkatulen loimotukseen täällä on monena iltana tuijoteltu luoden näkyjä tulevasta ja oma piha saa haaveilemaan jo ensi keväästä, mitä kaikkea pihamaallakin voidaan sitten toteuttaa!

Mitä sitten olen oppinut unelmista ja niiden toteutumisesta tässä muutosten jatkuvassa mylläkässä? Ainakin sen tiedän, että elämä ja unelmointi ei pysähdy yhteen eikä kahteenkaan toteutuneeseen unelmaan. Kirjailija Leo Buscaglian on todennut, että muutos on kaiken todellisen oppimisen lopputulos. Minä opin eli muutun. Elämä muuttuu, unelmat muuttuvat. Olen myös oppinut oman kokemuksen kautta, että aikalailla kaikki on oikeasti mahdollista, vaikka kaikki ei aina täydellisesti onnistukaan ja joskus epäonnistuu aivan täydellisesti. Unelmien toteutuminen on mahdollista vain toimimalla aktiivisesti niiden eteen, toisin sanoen kovalla työllä.

Olen myös oppinut, etten vielä kovin paljoa ole oppinut. Tutkimusmatka jatkuu ja saan taivallukselle mukaan yhä uusia ihmisiä, joista toisten kanssa kohtaamme hetken, toiset taas taivaltavat rinnallani kauemmin. Tunnen, että unelmien äärellä, luomassa toivoa, innostamassa, olen sillä paikalla missä minun kuuluukin olla. On myös tärkeää, että aina on jotain mitä uneksia.

Äiti oli tyyni ja onnellinen. Hän unelmoi porkkanoista, retiiseistä ja perunoista, miten ne pyörivät ja kasvoivat lämmössä. Hän näki vihreiden lehtien puhkeavan, niistä tuli meheviä ja voimakkaita, hän näki varsien huojuvan tuulessa sinistä merta vasten raskaina tomaattien, herneiden ja papujen painosta. Niistä perhe saisi syötävää. Kaikki tämä tosin olisi vasta ensi kesän onnea, mutta se ei merkinnyt mitään. Äidillä oli jotain mitä uneksia. Ja hänen kaikkein salaisin unelmansa oli omenapuu.
(Tove Jansson: Muumipappa ja meri)

*
Anitan unelmaryhmä kokoontuu Kellokoskella takkatulen ääressä neljä kertaa loppuvuoden 2014 aikana. Ensimmäinen tapaaminen on lauantaina 8.11., muut tapaamiset sovitaan ryhmän kanssa ja voivat olla myös arki-iltoja, jos se osallistujille paremmin sopii.

Työskentelyn lähteinä ovat muun muassa Marja Leena Toukosen Unelmatyöskentely, Martha Beckin Suunnista tähtien valossa -kirja sekä jokaisen osallistujan unelmat ja elämänkokemus. Kokoontumisissa tehdään myös omat unelmakartat.

Osallistumismaksu 80 euroa (sis. alv.) sisältää neljä parin tunnin kokoontumista ja materiaalit, joka kerta tarjolla on teetä, kahvia sekä jotakin pientä naposteltavaa. Lisätietoja anita(at)onnistus.net tai Onnistuksen Facebook-sivun kautta. Sitovat ilmoittautumiset 31.10. mennessä.

Muuttolinnun mietteitä

Kun sekä koti että yritys muuttavat aivan toiselle paikkakunnalle, puuhaa ja tohinaa riittää jo viikkotolkulla ennen h-hetkeä. Kesän aikana on silti onneksi ollut aikaa myös sellaisille hetkille, jolloin ajatukset tulevat ja menevät, pysähtyvät johonkin ja jatkavat matkaansa. Kesämökin rauhaisat järvimaisemat ja kaunis hiljaisuus kotiseudulla Pertunmaalla ovat tarjonneet sitä lepoa, jota mieli on kaivannut myös tyhjentyäkseen aivan kaikilta ajatuksilta.

Joka vuosi, kun syksy alkaa muistutella itsestään, minussa heräävät muuttolinnun vaistot. Viisi vuotta sitten lokakuussa elämäni oli pakattu matkalaukkuihin ja isäni varastoihin, suuntana oli koko talveksi Egypti enkä tiennyt tuleeko Suomi enää olemaan ykköskotimaani. Jo seuraavana keväänä puolison kanssa oli kuitenkin vahvistunut ajatus, että kokeilemme Suomessa asumista ainakin osittain. Sen jälkeen olemme majailleet kolmessa eri asunnossa Helsingissä, saaneet mahtavan lapsukaisen, opiskelleet ja tehneet monenlaisia töitä. Minä olen ensin lakkauttanut yhden yrityksen ja yhdessä olemme perustaneet toisen sille lopulta jatkoksi. Onnistus-yritys on ehtinyt toimia vuoden verran Helsingin Kulosaaressa. Aika paljon kaikenlaista olemme saaneet mahtumaan näihin viime vuosiin.

Tänä syksynä tämä muuttolintu ei liidä toisille mantereille, vaan pakkaa elämänsä ja työnsä pakettiin siirtääkseen sen ihan vain itäisestä Helsingistä Tuusulan Kellokoskelle. Mielessä siintää toki myös toinen kotimaa Egypti ja sydämessä kukkii edelleen unelma osittaisesta asumisesta siellä. Ensin on kuitenkin järjestettävä Suomen elämä hieman pysyvämmälle mallille, vihdoinkin. Vaikka olen tottunut muutosten pyörteisiin ja allekirjoitan vahvasti ajatuksen siitä, ettei laivan tarkoitus ole kökkiä satamassa, ehkäpä Suomen koti voisi nyt kuitenkin pysyä vähän pitempään samoissa maisemissa.

Onnistus-yrityksen toiminta ja oma työni löytävät uudet uomansa syksyn aikana kun kotiudumme Kellokoskelle. Joitakin pysyviä koteja työlläni jatkuvasta muutoksesta ja uudistumisesta huolimatta on: kirjoittaminen sekä innostaminen, valmentaminen ja kouluttaminen. Jatkan syksyllä muun muassa Cimson Koulutuspalveluiden uravalmentajana, tosin en enää vastuuvalmentajan roolissa sekä vedän työpajoja ja koulutuksia monenlaisissa yhteyksissä esimerkiksi sosiokulttuurisesta innostamisesta, rasisminvastaisista toimintatavoista, yhdenvertaisuudesta ja osallisuudesta. Olen aloittamassa tänä syksynä uudestaan myös vuosituhannen vaihteessa nuorisotyöurani jalkoihin jäänyttä Jyväskylän yliopiston kirjoittajakoulutusta, joka poikinee aikanaan myös joitakin uusia suuntia työelämän kiemuroihin.

Vuosia vireillä ja välillä unholassakin ollut kirjahanke intohimooni sosiokulttuuriseen innostamiseen liittyen on saanut uutta tuulta purjeisiin, kun vanhan tutun yhteistyökumppanin Kansalaisfoorumin lisäksi olen löytänyt ympärilleni mahtavan työryhmän kulttuurituottaja, kuvataiteilija ja taideohjaaja Inka Ylihärsilästä sekä sosiokulttuurinen innostaja ja teatteri-ilmaisun ohjaaja Kirsi Riihijärvestä. Kansalaisfoorumista mukana on kehittämispäällikkö Timo Tervo. Kehittämishanke tulee pitämään sisällään muutakin kuin kirjajulkaisun ja sen ensimmäinen julkinen askel on kesäkuussa avattu Sosiokulttuurinen innostaminen –sivu Facebookissa.

Seuraavat pari-kolme viikkoa menevät hyvin tiiviisti näiden konkreettisten muutosten pyörteissä. Uusia kuulumisia Kellokoskelta sivupäivitystenkin muodossa on odotettavissa syyskuun aikana.

Heihei Kulosaari

Kiitos kaikille, jotka jakoivat sosiaalisessa mediassa linkkiä Onnistuksen blogiin muutoksen tuulista ja viestiä siitä, että saliin etsittiin alivuokralaista. Niin ihmeellinen on kuitenkin elämä, että yksi aikamoisen hurja, mutta onnellinen puhuri pyyhkäisi kohdallemme ennen kuin alivuokralaista ehdittiin löytää.

Kulosaaren tila, huvilakirkkonakin aikanaan toiminut upea paikka, oli huikea löytö, ja Onnistus-yritys ja sen monet kumppanit ovat sen seinien sisällä onnellisina töitä tehneet. Kulosaaren tilaan syntyi lämmin tunneside heti ensikohtaamisella. Joskus on kuitenkin tehtävä ratkaisuja myös järjellä, siksi elo-syyskuun vaihteessa tie jatkuu eteenpäin. Löysimme yllättäen Tuusulan Kellokoskelta kahden kodin kokonaisuuden, johon mahtuu asumaan Hakemin perheen lisäksi myös Onnistus-yritys.

Olemme tienneet jo pitkään, että kun ensi viikolla juhlimme Mia Vuorio-Ringwaldin (Vivid Imprints Avoin Yhtiö) luotsaaman Inspis-näyttelyn avajaisia, kyseessä ovat Galleria Onnistuksen viimeiset näyttelyn avajaiset ja nostamme maljan paitsi uudelle näyttelylle myös menneelle galleriavuodelle. Nyt taidammekin nostaa samalla maljan jäähyväishengessä kokonaiselle monitahoiselle upealle vuodelle Kulosaaressa.

Edessä on kuitenkin vielä yksi kesä Helsingissä. Kulosaaren Onnistuksen saliin ehtii vielä viettämään esimerkiksi kokouksia ja pienimuotoisia juhlia kesä-elokuun välisenä aikana, vaikka heinäkuun vietämmekin muuten aivan hiljaiseloa, sitä voisi jo melkein kutsua lomaksi. Onnistus-yrityksen muut kuulumiset liittyvät kirjoittamiseen, kouluttamiseen, valmentamiseen sekä kehitystyöhön ja viimeistään syksyn tullen uusissa maisemissa varmasti syntyy taas kaikkea aivan uuttakin ideaa sekä toimintaa.

Onnistuksen väki on hieman pöllämystynyt kaikista käänteistä, jotka eteen on tulleet. Tällaista tämä elämä on, haikeaa ja onnellista, joskus ihan yhtä aikaa, kuten juuri nyt. Heihei Kulosaari ja meri, Onnistus kääntää nyt katsettaan hiljalleen kohti Kellokoskea, jossa liplattavan veden viestejä voi mennä kuuntelemaan joenrantamaisemiin.

Onnistus kutsuu uutta toimijaa!

Todellinen päätös mitataan sillä, että otat uuden suunnan ja alat toimia. Jos et toimi, et ole päättänyt.” Nämä Anthony Robbinsin sanat tulivat eteeni Positiivareiden Aamun ajatuksessa pari viikkoa sitten. Aamulla tuota lukiessani en tiennyt, että vielä saman päivän aikana tulen tekemään ison päätöksen. Tuo päätös poiki uuden vielä selkeämmän päätöksen tässä pari päivää sitten. Nyt on siis aika toimia päätösten mukaisesti ja ottaa uusi suunta.

Päätökseni vaativat minua toimimaan juuri tänään, lauantaivapaapäivänä lapsen nukkuessa päiväuniaan, kuntosaliaamuni jälkeen. Istuin koneen ääreen ja kävin läpi Onnistuksen nettisivuja päivittääkseni useampaankin kohtaan tiedon, että Onnistuksen salia vuokrataan kokous-, juhla- ja koulutuskäyttöön enää kesäkuun loppuun saakka, jolloin päättyy myös nykyisessä muodossaan Galleria Onnistuksen toiminta. Sali poistuu kokonaan omasta käytöstämme, ei enää mitään jossitteluja tai kompromisseja sen suhteen. Jatkossa vuokraamme kyllä hieman pienempää kokoustilaa, joka tehdään toimistohuoneenani tällä hetkellä olevasta tilasta ja jatkamme myös muiden kokous- ja kehityspalveluiden parissa. Onnistus-yrityksen työhuonetarpeisiin riittävät pari-kolme päivää viikossa harmonisessa hyvinvointihuoneessa ja kokoustilan käyttö.

Voi huojennus sentään, nyt se on julkistettu! Vihdoin edessä siintää aika, jolloin voin keskittyä niihin töihin, jotka todella ovat minun omia juttujani: innostamiseen ja kirjoittamiseen! Onnistuksen upean tilan kanssa homma lähti vähän lapasesta, olisimme halunneet tehdä siinä kaikkea mahdollista ja laajentaa bisnestä suuntaan jos toiseenkin. Aivan kaikkea kivaa ja kiinnostavaa ei vain voi tehdä yhtä aikaa, ei vaikka kuinka innostunut olisi. Välissä pääsi unohtumaan sellainenkin fakta, että aikaa on jäätävä myös sille kaikkein tärkeimmälle: perheelle. Monta kertaa vuoden aikana tuntui siltä, että hommassa ei ole mitään tolkkua ja monta korjausliikettäkin tehtiin. Nyt kun yritys täyttää vuoden, on aika palata ikäänkuin lähtökuoppiin, aloittaa rauhassa ihan oikeasti uudestaan.

Huikea vuosi meillä on takana ja Onnistuksessa on tosiaan kokeiltu jos vaikka mitä toimintaa. Tilavuokraajiakin on ollut laidasta laitaan, perhejuhlien viettäjistä astrologiakurssien osallistujiin ja pilatesryhmästä yritysten kokoustaviin johtoryhmiin. Galleriaksi sali soveltuu hienosti. Salin mahdollisuudet ovat moninaiset, ja nyt jonkun muun toimijan on aika napata niistä mahdollisuuksista kiinni. Tilan voi ottaa toimistokäyttöönkin, mahtuuhan siihen vaikka kuinka monta avotoimistoa.

Onnistuksen tämän hetken toimijoita ovat Onnistus Ay:n lisäksi videotuotannon yritys Vivid Imprints Ay (Mia Vuorio-Ringwald ja Pierre Ringwald), Outi Tammi/ CreaDot. Oy (Onnistuksessa life coach -valmennukset), Rosen-terapeuttiharjoittelija Tiina Surakka ja Kulttuurikameleontit ry, jonka varapuheenjohtaja olen. Myös Sibia Oy:n fasilitoija, visuaalinen fasilitoija ja yhteiskehittämisen osaaja Liina Hongell on mukana Onnistuksen toiminnassa, vaikkei hänellä työtilaa paikassa olekaan.

Onnistuksen 29 neliömetrin kokoinen sali odottaa siis uutta alivuokralaista, onkohan se juuri sinun yrityksesi, järjestösi tai muu yhteisösi? Toivomme uuden toimijan sopivan Onnistuksen henkeen eli toimivan jollakin tavalla kulttuurin ja hyvinvoinnin kentällä, tekevän työtä ilolla ja suurella sydämellä. 

Tervetuloa ihanaan Onnistukseen!
Lisätietoja voi kysellä minulta sähköpostitse tai puhelimitse: anita[at]onnistus.net, 045 6778555.

galleriasali1

Uusia tuulia Onnistuksessa

Kirjoittanut: Anita Mäntynen-Hakem

Kuinka toteuttaa itsensä kanssa tehty sopimus levollisuuden opettelusta, kun niin kalenteri, liiketoimintasuunnitelma kuin pankkitilitkin vinkkaavat, että töitä olisi edelleen tehtävä muutaman kokopäiväisen työntekijän edestä? Hetken tuumailun jälkeen terävästi totesin, että eipä onnistu mitenkään.

Eivät riittäneet loppuvuoden oivallukset, vaan niin on vielä tämän vuoden puolella pitänyt laittaa aivan kaikki asiat halki, poikki ja pinoon. Onnistuksen uudelleenorganisoinnistakin voisi puhua. On mahtavaa, kun ympärillä on innovatiivisia ihania ihmisiä, joiden kanssa tätä kaikkea voi tehdä yhdessä, yksin ei aina tarvitse puurtaa pienyrittäjänkään onneksi.

Viimeisen viikon aikana asiat ovat selkiytyneet. Yhdessä vastaperustetun Sibia Oy:n Liina Hongellin kanssa olemme saaneet luotua Onnistuksen kokous- ja kehityspalveluista selkeän kokonaisuuden, jossa useammalla toimijalla tulee olemaan oma roolinsa. Osa toiminnoista on valmiina saman tien, osa muotoutuu syksyyn mennessä. On muuten aivan huikeaa tehdä suunnittelutyötä Liinan kaltaisen visuaalisen fasilitaattorin kanssa, joka hetkessä luo kaiken sekavankin tuumailun selkeäksi kuvaksi!

Onnistuksen alkuhetkistä mukana ollut Mia Vuorio-Ringwald Vivid Imprints –yrityksineen tulee ottamaan isompaa roolia toiminnassa tulevan kesän myötä ja Outi Tammen sisustama hyvinvointihuone on buukattu jo tälle keväälle täyteen. Ainakin yksi aivan uusi pitempikestoinen toimijakin Onnistukseen on tulossa, vielä maltetaan tovi odotella kaiken varmistumista.

Onnistuksessa on vielä viikon verran nähtävillä upeaa ja puhuttelevaa Emmi Vuorisen grafiikkaa, sen jälkeen salin seinille vaihtuu Helsingin Diakonissalaitoksen ja Helsingin kaupunginteatterin yhteistyöprojektin hedelmä Helmi-valokuvanäyttely. Huhtikuun alkupuoli on galleriasalissa vielä avoinna, pääsiäisestä vappuun on vuorossa Nooralotta Ikosen näyttely, jonka osana on myös lasten naamiopaja. Toukokuussa Heli ja Markus Lehtokummun näyttelyssä Ovi aurinkoon – aurinkoisia tarinoita elämästä ja uudistumisesta nähdään lyhyt animaatioelokuvakin maalausten, piirustusten ja valokuvien lisäksi. Toukokuun lopussa päättyykin näillä näkymin Onnistus Ay:n oma galleriatoiminta tilassa ja uudet tuulet puhaltavat myös siltä osin. Kokous-, koulutus- ja juhlakäyttöön tilaa vuokrataan jatkossakin.

Omat työni vievät minua työpöydän äärestä usein sinne sun tänne, niin kouluttajan töihin, työpajaohjauksiin, kirjapalavereihin kuin liiketoiminta- ja tuote-esittelyihinkin. Onnistuksen tilakokonaisuuden koordinointi pysyy minun työnäni edelleen, tarjoan oman osani kokous- ja kehityspalveluista ja joitakin omia kursseja sekä tapahtumia järjestetään matkan varrella myös. Onnistuksen tilassa säilyy myös kaiken Onnistus Ay:n työn sydän ja sieluni lepopaikka.

Tiesittekö muuten, että viron kielen sana onnistus tarkoittaa suomeksi siunausta? Vaikka perustin ensimmäisen Onnistus-yritykseni eli toiminimen Anitan Onnistus jo vuoden alussa 2008 kaikenmoisen sanaleikin lopputuloksena, vasta joulumyyjäisissämme 2013 eräs ystävällinen herrasmies kertoi minulle tämän kauniin yksityiskohdan.

Oivallusten polulla

Kirjoittanut: Anita Mäntynen-Hakem

 

Vaikka on kertaalleen perustanut yrityksen aiemmin, tietyistä alun perusvirheistä ei näytä pääsevän eroon toisellakaan kierroksella, ei ainakaan tämä yrittäjä. Omien voimavarojen rajallisuus tuppaa unohtumaan, ajankäytön suunnittelu ontuu ja kalenteri täyttyy liikaa sekä itsensä että toiminnan kannalta toisarvoisista asioista. Valtava innostus ja näky siitä, miten monin tavoin voisi toisia innostaa, laittaa moottoriin ihan ylikierroksia. Uusi avautuva maailma on täynnä huikeita mahdollisuuksia ja täyttyneet unelmat antavat uskoa siihen, kaikki muutkin unelmat voivat toteutua, jos eivät tänään niin huomenna kuitenkin viimeistään.

Ei ollut tämä yritys ollut olemassa puoltakaan vuotta, kun sen perustajalla paukkuivat rajat vastaan niin jaksamisessa kuin kalenterin tuntien ja päivien riittävyydessäkin. Pysähtymisen pakko jysähti hartioille raskaana väsymyksenä. Jälleen kerran oli muistutettava itselleen, että enpä taida ollakaan sellainen Supernainen, jollaisena itseni mieluusti näkisin. Ei kukaan ole. Eikä se rinnalla kulkeva armas puolisokaan ole ihan Teräsmies, vaikka minun sankarini olisikin.

Kun perheessä on hoidettavana puolentoista tekijän panoksen vaativa yritystoiminta, yhden ihmisen täysipäiväinen opiskelu tai työskentely ja toisen osa-aikainen palkkatyö sekä lisäksi vielä lapsen kotihoito, yhtälö on pitemmän päälle mahdoton. Palapelistä on heivattava ulos niitä palasia, jotka eivät siihen mitenkään mahdu ja jäljellejäävät on järjesteltävä uudestaan. Vuodenvaihde on uuden alun symboliikallaan sopivaa aikaa tälle järjestelylle.

Onnistus on kaikesta huolimatta alkanut muotoutua näköisekseen. Galleriasali on saanut nauttia jo neljästä upeasta taidenäyttelystä ja entisen kirkkoherranviraston seinien sisäpuolella on ehtinyt tapahtua monenmoista. Yhdestä toimistohuoneesta on kasvanut hyvinvointihuone, jonka harmonian kruunaa Outi Tammen taidokas sisustus. Onnistuksen väki on saanut jo hieman tuntumaa siihen, kuinka tuotetaan kahvi- ja ruokatarjoiluja monenkokoisille porukoille ja miten järjestetään omia tapahtumia ja koulutuksia. Tämän kaiken pohjalta on hyvä suunnitella tulevaa, Onnistuksen ensimmäistä todellista toimintavuotta 2014.

Vaikka tämän joulukuun kantava teema tuntuukin olevan väsymys, silti koen olevani kiitollinen ja onnellinen. Olen kiitollinen siitä, millaisia uusia ihmisiä ja asioita tämä vuosi on tuonut tullessaan. Olen kiitollinen ihanasta pienestä perheestäni ja oikeista ystävistä ympärilläni, niistä jotka eivät kaikkoa mihinkään, vaikkemme aina niin usein ehtisikään tapaamaan. Olen kiitollinen kahden kotimaan tuomasta näkökulmien avautumisesta ja elämän värien sekamelskasta perheemme elämässä. Olen kiitollinen hurjan monesta asiasta ja siksi onnellinen.

Loppuvuoteni tärkein kirja on ollut Tommy Hellstenin Pysähdy – olet jo perillä. Olen kulkenut kirjan kanssa 12 oivalluksen polun, ja löytänyt viisaista sanoista sen, mitä olen juuri nyt tarvinnut. Yksi oleellisista oivalluksista on oivallus onnellisuudesta. Onni ei olekaan sitä, että kasvaisi paremmaksi ihmiseksi eikä vahvuus ole sitä, että kieltäisi voimattomuutensa. ”Se [onnellisuus] on tullut heikkouden kohtaamisen kautta. Se on tullut pysähtymisen kautta, sen kautta että olen kääntänyt katseeni sisäänpäin, sinne missä oli kaikki tuo pelottava pimeys ja avuttomuus.”

Olen ymmärtänyt, että vaikka olen kerran jos toisenkin pysähtynyt ja katsonut sisäänpäin, se on tehtävä yhä uudestaan. Ei menneitä loputtomasti märehtien ja surkeuksiin upoten, mutta hiljentyen ja pysähtyen aina silloin, kun vauhti on yltymässä liian kovaksi. Lainaan tulevan vuoteni toiveisiin liittyen edelleen Tommy Hellsteniä.

Kysyn itseltäni, mille haluan tulevana vuonna avautua? Minkä toivotan elämääni tervetulleeksi, mihin suuntaan haluan kasvaa? Kun tätä mietin, löydän melko helposti vastauksen. Haluan hiljentyä, haluan oppia yhä enemmän olemaan läsnä itsessäni tässä ja nyt. Tahdon raivata tilaa olemiselle tekemisen keskelle. Tahdon mahtua elämääni, en halua olla oman elämäni sivustakatsoja, ulkopuolinen. Olemisen kautta löydän oman luovuuteni, sen tiedän. Luovuus tarvitsee tilaa, väljyyttä, tyhjyyttä. Mitään uutta ei voi syntyä, ennen kuin syntyy tyhjä paikka, jonne se voi tulla. Tänä vuonna teen levollisuudesta päätavoitteeni.”

Olkoon levollisuus paitsi päätavoitteeni tulevana vuonna, myös Onnistuksen johtotähti. Olkoon Onnistus levollisuuden tyyssija, jonne jokaisen on hyvä tulla hengähtämään, oppimaan, kokemaan ja näkemään, kaikessa rauhassa.