Elokuun myötä alkoi arkinen aherrus toden teolla, kun lapsikin palasi päiväkotiin. Vaikka tällaisen pienyrittäjän arki ei aina niin kovin paljoa eroa loma-ajasta ja vaikka pidän arjestani ihan yhtä paljon kuin lomatyyppisistäkin ajoista, tällä kertaa elokuun kohtaaminen tuntui hieman haasteelliselta. Sydämessä kieppuu niin hurja tunteiden myllerrys, kun on toisaalta niin innostunut kaikesta mitä saa tehdä työkseen ja kokea myös läheisten kanssa, ja samalla aivan pohjattoman väsynyt. Jokaisessa päivässä on niin paljon iloa, onnea ja rakkautta, mutta yhtä paljon kyyneleitä, surua ja huolta.
Elämän arvaamattomuus on ravistellut tänä kesänä taas kerran, kun lähipiiristä lähti ystävä yllättäen, varoittamatta ja aivan liian varhain. Itsensä tuntee niin voimattomaksi ja avuttomaksi erityisesti poisnukkuneen lähimpien seurassa, kun ei osaa vastata kysymykseen ”miksi”, vaikka tietää ettei kukaan osaa. Omakin sydän on niin kovin raskaan tuntuinen.
Aivan mutkatonta ei ole työn puolellakaan. Kun yrityksessä on aloittanut ikään kuin alusta keskittymisen ja keskittämisen kautta, aluksi ei tilin saldo vielä lämmitä mieltä. Pohjalla on kuitenkin vahva usko, tai voisi sanoa jopa tieto siitä, että kovalla työllä ja osaamisen markkinoinnilla näky tulevaisuudesta on työn saralla hyvin positiivinen.
Olen viime aikoina miettinyt paljon varmuutta ja epävarmuutta, luottamusta ja pelkoa. Elämä on näyttänyt niin monin tavoin taas sen, että mitä tahansa voi tapahtua milloin tahansa, niin hyviä kuin ikäviäkin asioita. Loppujen lopuksi mitään ei voi varmistella eikä mikään ole niin varmaa kuin epävarmuus. Se mikä tänään tuntuu ikuiselta, voi huomenna olla ohi. Nurkan takana voi odottaa yhtä lailla suuri suru kuin aivan odottamaton onnenpotkukin.
Elämän arvaamattomuus on pelottavaakin, mutta en voi antaa pelolle valtaa. Kaikesta epävarmuudesta huolimatta koen, ettei ole muuta mahdollisuutta kuin luottaa. On pakko luottaa siihen, että elämä kantaa siihen asti kuin sen tuleekin kantaa. Jokaisena aamuna, jona vielä herään, voin valita onnellisuuden, luottamuksen ja positiivisen asenteen. Voin valita rakkauden. Voin tehdä työtä ja rakastaa, siinä kaikki.
Tämä afrikkalainen runo on viime viikkoina tullut vastaan monissa eri yhteyksissä.
“Jos haluat tehdä jonkun onnelliseksi, ole hyvä ja näytä se hänelle.
Jos haluat antaa kukkasen, älä odota että hän kuolee.
Lähetä se tänään, rakkaudella.
Jos haluat, sanot: rakastan sinua
kotiväelle tai ystävälle lähellä tai kaukana.
Elämässä, veljeni, elämässä.
Älä odota että ihmiset kuolevat, rakasta heitä juuri nyt ja näytä, että välität.
Tulet itsekin onnelliseksi ja opit antamaan onnea muille.
Älä käy hautausmailla peittämässä hautoja kukkasilla, peitä jo nyt sydämet rakkaudella.
Elämässä, veljeni, elämässä.”